Viime kesänä ihastuin Hossan kansallispuistoon palavasti. Eniten Hossa pääsi yllättämään kirkasvetisillä järvillään. Kokalmuksen kierroksella (14 kilometriä) kirkasvetisiä järviä pääsee ihastelemaan lähes koko matkan ajan.
Heinäkuinen aamu oli lämmin ja aurinkoinen. Telttayön jälkeen olo oli nihkeä ja oli pakko päästä uimaan. Ajoimme Iikosken parkkikselle ja huljutimme ensi varpaita hiekkarannalla, kunnes pulahdimme linnunmaitoiseen veteen. Ihan joka paikassa Hossassa ei järvivesi ollut niin lämmintä, vaan pikemminkin hyvin virkistävää. Olin niin fiiliksissä uimisesta, että huomasin vasta myöhemmin unohtaneeni sandaalit sinne järvenrannalle. Mikä niissä järvimaisemissa onkin, että ne saa niin pyörälle päästään.
Retkeilijöitä ja maastopyöräilijöitä riittää Hossassa kesällä. Camping-alue oli täynnä asuntoautoja ja telttoja. Poluilla näki pyöräilijöitä ja reippailijoita. Jokaisella rannalla kuului iloisia riemunkiljahduksia. Ihana kesälomameininki välittyi. Jostain syystä Julma-Ölkyn ruuhkat ärsyttivät, mutta Hossassa iloiset ulkoilijat ja lomailijat olivat ilahduttava näky.
Kokalmuksen rengasreitti on pääosin helppokulkuista polkua. Esteetön se ei ole. Meillä 2kk vauva keikkui kantorepussa matkan ajan. Hän tuhisi tyytyväisenä päiväunia ja välillä pääsi laavullle suoristamaan raajojaan ja ihmettelemään hyttysten ininää. Taukoja pidimme useasti, sillä nuo kerrassaan upeat järvimaisemat vain pysäyttivät jalat. Ihan Kroatian Plitvice Lakesin kaltaista vaihtelevaa maisemaa ei Hossasta löydy, mutta jostain syystä ajattelin, että tämä on Suomen oma Plitvice Lakes. Niin kaunista.
Lounastauon pidimme Kokalmuksen laavulla. Samaan aikaan tauolle sattui maastopyöräilijöiden porukka ja perhe, joka oli lähtenyt kolmen päivän reissulle Kokalmuksen kierrokselle. Tulin niin hyvälle tuulelle tuosta perheestä. He jakoivat 14 kilometriä kolmeen päivään niin, että lapset jaksoivat kävellä ja kantaa omia reppujaan. Heillä ei ollut mihinkään kiire, joten aikaa saisi kulua niin paljon kuin tarve oli. Lapsien kanssa näin kannattaakin asennoitua. Tämä pysäytti kuitenkin ajattelemaan, että mehän tässä ollaan tyyliin puolijuoksua menossa reittiä ympäri pysähdyksistä huolimatta. Milloinkohan sitä oppisi kävelemään hitaasti?
Reitllä on useita taukopaikkoja. On autiotupaa ja laavua, joten jos käyttää tähän koko päivän, voi pysähtyä vaikka joka paikkaan syömään eväitä ja nauttimaan maisemista. 14 kilometrin rengasreitille jkannattaa varata aikaa 4-6h riippuen vauhdista. Jos pienempiä reippailijoita on mukana, niin sitten vain teltta mukaan ja tänne yön yli retkelle.
Tästä päivästä muistan sen, miten mahtava fiilis oli koko päivän ajan. Uusi kansallispuisto, upeat maisemat ja niin lomafiilis. Hossaan matkaan varmasti uudestaan ja silloin maisemia katsellaan maastopyörän selästä käsin.